Jotensakin kääntäen: Kun Jarkko Laine oli Parnasson päätoimittajana (ja Kirjailijaliiton pj:na) hän kertoi minulle, että hänen puheilleen tuli koko ajan täysin mustiin pukeutuneita nuoria jotka väittivät ja kokivat edustavansa uutta, uutta aaltoa, uutta sukupolvea, modernia, postmodernia, supermodernia jne. Kaikki olivat aina mustissa. Jarkko sanoi heille, että pitäis osata kirjoittaakin. Ei riitä, että pukeutuu mustiin: ei se ole enää silloin yksilöllistä eikä erilaista.
Jokainen sukupolvi kokee ja tuntee asiat uudestaan ja sille pitää antaa mahdollisuus. Tietenkin. Tämä aika korostaa yksilöllisyyttä. Milloin Pohjois-Korea tajuaa sen? Tärkeintä olisi, että ihminen löytäisi itsensä ja edes joltisenkin itsetunnon ja mielenrauhan. Mutta syntyykö taide ristiriidoista ja rauhattomuudesta? ................................. Kosti
Suomenkielinen eliitti tykkää mennä sinne, minne näkymätön käsi ohjaa. Tämän kesän SuomiAreena tarjoaa heille mahdollisuuden yöpyä pakolaisleirin mallisessa SPR:n telttakylässä. Kauniita unia!
Kun jokainen haluaa erottua massasta, jää silti jäljelle se tavallinen. Olkoon vaikka huomaamaton harmaa hiirulainen, niin hän on erikoisuus, joka ei kuulu "yksilöllisten" joukkoon. Muoti-ilmiöt ovat siitä kummallisia, että ensimmäiset muodikkaat ovat yksilöllisiä, mutta kun kadulla ei enää muunlaista ilmestystä vastaan kävele, niin heistä tulee "yksilöllisyyttä korostavaa" massaa. Muoti-ilmiöitä on myös taiteessa. Kun yksi menestyy, yrittävät muut perässä sitä samaa. Tavallinen mielletään usein mitäänsanomattomaksi ja vanhanaikaiseksi. Kuitenkin aika moni klassikko millä taiteen alueella tahansa edustaa suuntaa, jota nyt pidetään "tavallisena". Olisiko klassikolla mahdollisuuksia menestyä, jos se syntyisi nyt, tällä vuosisadalla?
Jotensakin kääntäen:
VastaaPoistaKun Jarkko Laine oli Parnasson päätoimittajana (ja Kirjailijaliiton pj:na) hän kertoi minulle, että hänen puheilleen tuli koko ajan täysin mustiin pukeutuneita nuoria jotka väittivät ja kokivat edustavansa uutta, uutta aaltoa, uutta sukupolvea, modernia, postmodernia, supermodernia jne.
Kaikki olivat aina mustissa.
Jarkko sanoi heille, että pitäis osata kirjoittaakin. Ei riitä, että pukeutuu mustiin: ei se ole enää silloin yksilöllistä eikä erilaista.
Jokainen sukupolvi kokee ja tuntee asiat uudestaan ja sille pitää antaa mahdollisuus. Tietenkin.
Tämä aika korostaa yksilöllisyyttä. Milloin Pohjois-Korea tajuaa sen?
Tärkeintä olisi, että ihminen löytäisi itsensä ja edes joltisenkin itsetunnon ja mielenrauhan. Mutta syntyykö taide ristiriidoista ja rauhattomuudesta?
.................................
Kosti
Suomenkielinen eliitti tykkää mennä sinne, minne näkymätön käsi ohjaa. Tämän kesän SuomiAreena tarjoaa heille mahdollisuuden yöpyä pakolaisleirin mallisessa SPR:n telttakylässä. Kauniita unia!
VastaaPoistaKun jokainen haluaa erottua massasta, jää silti jäljelle se tavallinen. Olkoon vaikka huomaamaton harmaa hiirulainen, niin hän on erikoisuus, joka ei kuulu "yksilöllisten" joukkoon.
VastaaPoistaMuoti-ilmiöt ovat siitä kummallisia, että ensimmäiset muodikkaat ovat yksilöllisiä, mutta kun kadulla ei enää muunlaista ilmestystä vastaan kävele, niin heistä tulee "yksilöllisyyttä korostavaa" massaa.
Muoti-ilmiöitä on myös taiteessa. Kun yksi menestyy, yrittävät muut perässä sitä samaa.
Tavallinen mielletään usein mitäänsanomattomaksi ja vanhanaikaiseksi. Kuitenkin aika moni klassikko millä taiteen alueella tahansa edustaa suuntaa, jota nyt pidetään "tavallisena". Olisiko klassikolla mahdollisuuksia menestyä, jos se syntyisi nyt, tällä vuosisadalla?