317.

Hänen silmänsä ovat kaukana toisistaan, kuitenkin näköetäisyydellä.

316.

Avaa silmäsi, jos pyrit valoon.

315.

Kerta kiekaisusta kauhea kotkotus.

314.

Seisot oviaukossa. Kun poistut, minulle jää pelkät kehykset.

313.

Lukija on aurinko, jota kohti kirjoittaja kurkottaa.

312.

Vihdoinkin suomalainen mies saa itkeä. Kukaan ei puhalla itkupilliin.

311.

Vartioit minua sfinksin lailla. Olen elävältä haudattu.

310.

Lehdet tippuvat yksi kerrallaan. Mediasyksy.

309.

Etsiä lohtua kuin kohtua, kadotettua maailmaa.

308.

Vetäytyä kaikesta? Mahdotonta, seinä tuli jo vastaan.

307.

Ajatusten sotajoukoilla ei ole johtajaa.

306.

Kirjoita puuhevonen ja piilota sen sisään yllätys.

305.

Kun sinä keinutat maailmaani, en näe taivaalla pilviä.

304.

Puhuvat mielellään hävikistä, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kohtuuttomiin voittoihin.

303.

Ihminen on sieluton kone.

302.

Ostaa halvalla, myydä kalliilla. Sitä kutsutaan kaupankäynniksi, varastamista.

301.

Sillat hävitään jäämällä niitten alle.

300.

Musta on nauhani väri. Olen surun kapteeni elämän pelissä.

299.

Olemme tuomittuja jatkuvaan ajatteluun kuin hait liikkeeseen.

298.

Tahdon ilmaista, he tahtovat ilmaista, viis maksusta.

297.

Rakennamme itse omat hirviömme, unohdamme ja alamme pelätä.

296.

Palaa kotiin läpi seireenien laulun. Rakkaus.

295.

Etiäinen: eilen etsin Mirkka Rekolan koottuja runoja, tänään tiedän miksi.

294.

Jokainen suunta on oikea.

293.

Fiktion onnelliset loput pitävät maan kurjat rauhallisena.

292.

Ensin naiset julistettiin ihmisiksi, nyt homot. Mihin tämä maailma on menossa?

291.

Ennen vanhaan hokeminen oli hulluuden merkki, nyt se on kuin tarttuva tauti.

290.

Jos improvisointia opetetaan, onko se enää improvisointia?