Aamuheti kullankallis alkaa taas Lassin haastavalla lauseella. Kiitos.
Siittiöt kilpaa kohti munasolua. Yksi voittaa.
Nuorten naisten tupakointi on lisännyt hedelmättömyyttä. Nuorten miesten siittiöiden laatu ja määrä ovat heikentyneet huomattavasti. Suomessakin.
Lassin lauseessa nämä kilpailevat siittiöt eivät näe tulevaisuuteen. Jos tietäsivät, lähtisivätkin käpälämäkeen.
Tietäisivät mitä? Että elämä on vaikeaa: punnerrusta, epäonnistumisia, tuskaa, hammastenkiristystä, ikäviä yllätyksiä ja sattumia. Kuolemaa, surua, ikävyyksiä.
Moni ihminen on sanonut minulle, että jos hän olisi tiennyt millaista tämä on... Itsekukin täällä on väliin jumissa.
Toisaalta. Eikö elämä myös ole onnea, hymyä, naurua, palkkioita, onnistumisia, riemua - rakkautta? Onneksi.
Onko lasi puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä? Kana vai muna?
Eilinen Mike Leighin elokuva Happy Go Lucky antoi paljon ajateltavaa. Samaistuin päähenkilö Poppyyn. Aika erikoista, että mies samaistuu naiseen? Ei välttämättä. Kun tein yliopistollista tutkielmaa Marianne Alopaeuksen romaanista Pimeyden ydin/Mörktets kärna 70-luvulla, samaistuin päähenkilö Mirjamiin. Täytyy myöntää, että pahoina hetkinä olen myös kireä ja artyisä autokoulunopettaja Scott (eilisessä filmissä). Mutta enimmälti Poppy.
Maailmassa on vektoreita ja mittareita vaaka- ja pystytasossa.
Marianne Alopaeuksen menestysromaani on siis Mörkrets kärna, suomeksi Pimeyden ydin. Harmi, että jotkut muut kirjalliset ym. taidetuotteet ovat ottaneet saman nimen/nimekkeen. Tarkensi: Kosti
Mielenkiintoinen ajatus, että siittiöistä tulisi tulevaisuuskammoisia! Jos niin kävisi, se olisi ihmiskunnan loppu. Monessa maapallon kolkassa näkymät syntyvälle lapselle ovat pelkkää synkkyyttä, mutta silti pitäisi jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen (toimia niin, että se olisi mahdollista). Omasta näkökulmastani elämä kaikkine murheineenkin on ollut elämisen arvoista. Onneksi se siittiö, joka ehti perille minun tapauksessani, ei muuttanut mieltään kesken matkan. Elämänkäsitykseni oikeastaan kiteytyy omaan aforismiini: Elämä on riepotellut minusta onnellisen.
Saara, hyvä elämänkokemuksen lävistämä aforismi tuo sinun "Elämä on riepotellut minusta onnellisen". Itselläni elämä on ollut värikästä: yltiöonnea ja murheen laaksoa, yltiöonnea, murhetta, sitten taas onnellisempaa. Nyt onnellista tai onnellisempaa. Saako ihminen sen minkä ansaitsee? Ei välttämättä, mutta vähempikin riittää. Vanhemmiten pienistä asioista on kiitollinen. Äitini sanoi: "Jos ei tässä muuta ole oppinut, niin ainakin hiljaa kävelemään". Taitaa olla joku vanhan kansan sananlasku. Vanhalla kansalla on tällaisia hyviä viisauksia: "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" "Syö säästäen savea, maailmanranta on pitkä". Jne. Kosti
Kuka, mitä ansaitsee? Minusta ajatuskin on pöljä. Kuka sen sanelisi, mitä kukin on ansainnut. Ihmisten pitäisi syntyä tasa-arvoisina (vaikka niin ei todellisuudessa käy). Monet seikat vaikuttavat siihen, mitä elämältä saa. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta suuri merkitys on omalla toiminnalla ja suhtautumisella. Positiivinen elämänasenne auttaa selviämään pahastakin ryteiköstä. Jos siittiöt alkavat uida vastavirtaan tai monusolut kehittää panssareita ympärilleen, niin eipä synnyt ryteikköjäkään! Eikä saisi/tarvitsisi keskustella tässä Lassin lauseiden innoittamana.
Joo. Olet oikeassa, Saara. En minä tuota kohtaa noin jyrkäksi tarkoittanut. Lähdin vaan vanhasta kansan toteamuksesta liikkeelle ja totesin sitten, että "vähempikin riittää". Todellakin: "ihmisten pitäisi syntyä tasa-arvoisina". "Suuri merkitys on omalla toiminnalla ja suhtautumisella": totta sekin. Mutta kyllä on myös tutkittu ja todistettu, että useinkin vaatimattomista oloista lähteneillä on vaikeampi "nousta" yhteiskunnan rattaissa. Joskin vaatimaton lähtökohta voi sisuunnuttaa ja antaa pontta. Pelkään, että monissa tapauksissa eriarvoisuus vain lisääntyy maailmassa, myös Suomessa. Positiivinen elämänasenne on hyvästä. Kosti
Aamuheti kullankallis alkaa taas Lassin haastavalla lauseella. Kiitos.
VastaaPoistaSiittiöt kilpaa kohti munasolua. Yksi voittaa.
Nuorten naisten tupakointi on lisännyt hedelmättömyyttä.
Nuorten miesten siittiöiden laatu ja määrä ovat heikentyneet huomattavasti.
Suomessakin.
Lassin lauseessa nämä kilpailevat siittiöt eivät näe tulevaisuuteen. Jos tietäsivät, lähtisivätkin käpälämäkeen.
Tietäisivät mitä?
Että elämä on vaikeaa: punnerrusta, epäonnistumisia, tuskaa, hammastenkiristystä, ikäviä yllätyksiä ja sattumia. Kuolemaa, surua, ikävyyksiä.
Moni ihminen on sanonut minulle, että jos hän olisi tiennyt millaista tämä on...
Itsekukin täällä on väliin jumissa.
Toisaalta.
Eikö elämä myös ole onnea, hymyä, naurua, palkkioita, onnistumisia, riemua - rakkautta?
Onneksi.
Onko lasi puoliksi tyhjä tai puoliksi täynnä? Kana vai muna?
Eilinen Mike Leighin elokuva Happy Go Lucky antoi paljon ajateltavaa. Samaistuin päähenkilö Poppyyn. Aika erikoista, että mies samaistuu naiseen? Ei välttämättä. Kun tein yliopistollista tutkielmaa Marianne Alopaeuksen romaanista Pimeyden ydin/Mörktets kärna 70-luvulla, samaistuin päähenkilö Mirjamiin.
Täytyy myöntää, että pahoina hetkinä olen myös kireä ja artyisä autokoulunopettaja Scott (eilisessä filmissä). Mutta enimmälti Poppy.
Maailmassa on vektoreita ja mittareita vaaka- ja pystytasossa.
Tämä päivä alkaa hyvin.
Aamuhetki kullankallis.
Yst. Kosti
Marianne Alopaeuksen menestysromaani on siis Mörkrets kärna, suomeksi Pimeyden ydin.
PoistaHarmi, että jotkut muut kirjalliset ym. taidetuotteet ovat ottaneet saman nimen/nimekkeen.
Tarkensi: Kosti
Mielenkiintoinen ajatus, että siittiöistä tulisi tulevaisuuskammoisia! Jos niin kävisi, se olisi ihmiskunnan loppu.
VastaaPoistaMonessa maapallon kolkassa näkymät syntyvälle lapselle ovat pelkkää synkkyyttä, mutta silti pitäisi jaksaa uskoa parempaan tulevaisuuteen (toimia niin, että se olisi mahdollista).
Omasta näkökulmastani elämä kaikkine murheineenkin on ollut elämisen arvoista. Onneksi se siittiö, joka ehti perille minun tapauksessani, ei muuttanut mieltään kesken matkan.
Elämänkäsitykseni oikeastaan kiteytyy omaan aforismiini: Elämä on riepotellut minusta onnellisen.
Saara, hyvä elämänkokemuksen lävistämä aforismi tuo sinun "Elämä on riepotellut minusta onnellisen".
PoistaItselläni elämä on ollut värikästä: yltiöonnea ja murheen laaksoa, yltiöonnea, murhetta, sitten taas onnellisempaa. Nyt onnellista tai onnellisempaa.
Saako ihminen sen minkä ansaitsee? Ei välttämättä, mutta vähempikin riittää. Vanhemmiten pienistä asioista on kiitollinen. Äitini sanoi: "Jos ei tässä muuta ole oppinut, niin ainakin hiljaa kävelemään". Taitaa olla joku vanhan kansan sananlasku.
Vanhalla kansalla on tällaisia hyviä viisauksia:
"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"
"Syö säästäen savea, maailmanranta on pitkä". Jne.
Kosti
Kuka, mitä ansaitsee? Minusta ajatuskin on pöljä. Kuka sen sanelisi, mitä kukin on ansainnut. Ihmisten pitäisi syntyä tasa-arvoisina (vaikka niin ei todellisuudessa käy). Monet seikat vaikuttavat siihen, mitä elämältä saa. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta suuri merkitys on omalla toiminnalla ja suhtautumisella. Positiivinen elämänasenne auttaa selviämään pahastakin ryteiköstä.
PoistaJos siittiöt alkavat uida vastavirtaan tai monusolut kehittää panssareita ympärilleen, niin eipä synnyt ryteikköjäkään! Eikä saisi/tarvitsisi keskustella tässä Lassin lauseiden innoittamana.
Joo. Olet oikeassa, Saara.
VastaaPoistaEn minä tuota kohtaa noin jyrkäksi tarkoittanut. Lähdin vaan vanhasta kansan toteamuksesta liikkeelle ja totesin sitten, että "vähempikin riittää".
Todellakin: "ihmisten pitäisi syntyä tasa-arvoisina". "Suuri merkitys on omalla toiminnalla ja suhtautumisella": totta sekin.
Mutta kyllä on myös tutkittu ja todistettu, että useinkin vaatimattomista oloista lähteneillä on vaikeampi "nousta" yhteiskunnan rattaissa. Joskin vaatimaton lähtökohta voi sisuunnuttaa ja antaa pontta. Pelkään, että monissa tapauksissa eriarvoisuus vain lisääntyy maailmassa, myös Suomessa.
Positiivinen elämänasenne on hyvästä.
Kosti