105.

Kun opettaja kehuu oppilasta, hän kehuu itseään.

104.

Vaikka pyydät anteeksi, tahra jää.

103.

Fundamentalisti ei usko, fundamentalisti tietää.

102.

Heiluvat oksat, pölypilvet oravan tieltä.

101.

Uhrautuvat puolestamme: Jeesus menee ristille, kirjailija lukee naistenlehden.

100.

Kun silkkiuikku sukeltaa, pidätän hengitystäni.

99.

Linnulla on asiaa. Vain yhteinen kieli puuttuu.

98.

Ei pallo hukkunut, se vieri pusikkoon lepäämään.

97.

Niin hengettömästi mumisevat suomalaisen älymystön rippeet.

96.

Äkkiä askel, ennen niin kevyt, raskas.

95.

Koiranputken päässä kaistale taivasta.

94.

Joku koputtaa ikkunaan. Pihlajasormi.

93.

Sota on rauhan pahin vihollinen.

92.

On myöhäistä avata suunsa, kun se on täynnä multaa.

91.

Kun kolkutan pankinjohtajan ovea, naulaan köyhyyden manifestia.

90.

Tutkin näkymätöntä maailmaa runoilijan suurennuslasilla.

89.

Oli aikaansa edellä: hyppäsi oravanpyörästä jäniksen selkään.

88.

Merkitys pakenee määrittelijää henkensä edestä.

87.

"Ne ovat vain eläimiä."

86.

Nämä männyt, jo taivaita hipovat, olen tuntenut lapsesta asti.

85.

Sitä me kaikki pakenemme, mutta emme pääse pakoon.

84.

Pysähdyt kuivuneen joen pohjalle kuin kultahippu vaskoolissa.

83.

Hukkuneiden kalastajien haudalle levitettyyn verkkoon tarttuu kukkaparvia.

82.

Ankkuri, pultattu kallioon, ettei meri sitä nielaisisi.

81.

Kirjoita hutiloiden, siitä on nyt tilausta.

80.

Politiikan dilemma: äänestäjät panevat toivonsa niihin, jotka ovat ongelmat aiheuttaneet.

79.

Hyvää vihollisenpäivää! Ajattelen teitä päivittäin.

78.

Meillä on vapaa tahto. Miksemme käytä sitä?

77.

Osaisinpa kätellä kuolemaa. Suudella molemmille poskille. Lähteä arvokkaammin kuin tulin.

76.

Miten aforistista ilmaisua voisi uudistaa? Ei kirjoiteta sanaakaan, ja aletaan kutsua sitä aforistiseksi ilmaisuksi.

75.

Jos sukunimesi avaa ovia, älä kulje niistä.