Toisaalta... odotan kauhulla tilannetta, että twiittiviestit (ja tekstiviestit) olisivat ainoaa maailman kirjallisuutta ja maailmankirjallisuutta... Kosti
Kirjoita kaikilla aisteillasi! Sen kun muistaisi... Näen/aistin kaikkien viiden sisältyvän Lassin ajatelman loppuosaan. Kostin kauhukuvaan voi lisätä Facebookin, ellei fb-kirjailijalla ole muuta sanottavaa kuin omien tekemisten päiväjärjestys melkein vessareissuja myöten.
Toistelen aina tämä samaa ajatusta siitä, että lapsi on luonnostaan taiteilija. Lapsella on kyky hämmästyä, esittää nerokkaita kysymyksiä ja vastuksia, murskata itsestäänselvyydet, katsoa maailmaa uutena. Opetuksen ja kasvatuksen jälkeen lapselle on mallinnettu opetussuunnitelman ja vanhempien maailmankatsomuksen mukainen tapa tarkastella maailmaa. Paljon menee pilalle, lopullisesti. Hyvässä taiteilijassa, varsinkin runoilijassa, on paljon lasta jäljellä. Esimerkiksi Saarikosken hämmästelevät pikkurunot ovat kuin suoraan lapsen suusta, vilpittömiä,aitoja, ja juuri siksi niin viehättäviä.
"Kirjoita niinkuin näet..." Äkkiseltään "vaikeinakin" pidetyt runoilijat ovat korostaneet kirjoittaneensa vain niinkuin ovat nähneet. Mirkka Rekola on suomalaisen lyriikan yksi näkijöistä. Hän viis välitti ja välittää puolesta ja vastaan -asetelmista. Hän on aina kirjoittanut vain niinkuin on nähnyt. Siksi hän 70-luvulla oli hieman paitsiossa. Paavo Haavikkokin korosti Hannu Taanilalle kirjoittavansa niin yksinkertaisesti kuin vain ikinä osasi. Silti häntä on pidetty vaikeaselkoisena. Kun runoilija näkee lapsen lailla omalla laillaan, niin näkeekö hän muiden mielestä eri lailla? Tiedän, että nämä voivat olla vaikeita asioita, mutta silti niin yksinkertaisia. Tuumailee Kosti Lassin lauseen innoittamana.
Edelleen... Tänä vuonna 2013 Runeberg-palkinnon sai runoilija Olli-Pekka Tennilä teoksestaan Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Teoksen yhden osan muodostaa kolmivuotiaan muodostamat lauseet. Näistä teoksen nimikin. Hupaisa, hauska ja yllättävä vaikutelma syntyy, kun näkee kolmivuotiaan lauseita ihan painettuna. Nastaa ja hauskaa! Kosti
Hyvä ohje.
VastaaPoista"Tule siksi, joka jo olit"
Kosti
Toisaalta...
VastaaPoistaodotan kauhulla tilannetta, että twiittiviestit (ja tekstiviestit) olisivat ainoaa maailman kirjallisuutta ja maailmankirjallisuutta...
Kosti
Kirjoita kaikilla aisteillasi! Sen kun muistaisi... Näen/aistin kaikkien viiden sisältyvän Lassin ajatelman loppuosaan.
VastaaPoistaKostin kauhukuvaan voi lisätä Facebookin, ellei fb-kirjailijalla ole muuta sanottavaa kuin omien tekemisten päiväjärjestys melkein vessareissuja myöten.
Toistelen aina tämä samaa ajatusta siitä, että lapsi on luonnostaan taiteilija. Lapsella on kyky hämmästyä, esittää nerokkaita kysymyksiä ja vastuksia, murskata itsestäänselvyydet, katsoa maailmaa uutena. Opetuksen ja kasvatuksen jälkeen lapselle on mallinnettu opetussuunnitelman ja vanhempien maailmankatsomuksen mukainen tapa tarkastella maailmaa. Paljon menee pilalle, lopullisesti. Hyvässä taiteilijassa, varsinkin runoilijassa, on paljon lasta jäljellä. Esimerkiksi Saarikosken hämmästelevät pikkurunot ovat kuin suoraan lapsen suusta, vilpittömiä,aitoja, ja juuri siksi niin viehättäviä.
VastaaPoistaAitous on parasta. Kannatetaan.
VastaaPoista"Autuaita ovat lapsenmieliset..."
Lapsi riisuu pönäkän aikuisenkin aseista.
Kosti
"Kirjoita niinkuin näet..."
VastaaPoistaÄkkiseltään "vaikeinakin" pidetyt runoilijat ovat korostaneet kirjoittaneensa vain niinkuin ovat nähneet. Mirkka Rekola on suomalaisen lyriikan yksi näkijöistä. Hän viis välitti ja välittää puolesta ja vastaan -asetelmista. Hän on aina kirjoittanut vain niinkuin on nähnyt. Siksi hän 70-luvulla oli hieman paitsiossa. Paavo Haavikkokin korosti Hannu Taanilalle kirjoittavansa niin yksinkertaisesti kuin vain ikinä osasi. Silti häntä on pidetty vaikeaselkoisena. Kun runoilija näkee lapsen lailla omalla laillaan, niin näkeekö hän muiden mielestä eri lailla? Tiedän, että nämä voivat olla vaikeita asioita, mutta silti niin yksinkertaisia.
Tuumailee Kosti Lassin lauseen innoittamana.
Edelleen...
VastaaPoistaTänä vuonna 2013 Runeberg-palkinnon sai runoilija Olli-Pekka Tennilä teoksestaan Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Teoksen yhden osan muodostaa kolmivuotiaan muodostamat lauseet. Näistä teoksen nimikin. Hupaisa, hauska ja yllättävä vaikutelma syntyy, kun näkee kolmivuotiaan lauseita ihan painettuna.
Nastaa ja hauskaa!
Kosti