Ymmärrän, että joku kirjoittaa tuollaisen lauseen. Noin minäkin jossakin nuoruusvaiheessa koin. Ummistin ymmärrykseni tosiasioilta, että latinalaisessa Amerikassa ja kolmannessa maailmassa papit ja uskovaiset olivat ainoita, jotka kantoivat huolta vähäosaisten puolesta. Sitten tutustuin Suomessakin ihmisiin, jotka uskostaan voimaa saaneina olivat toimeliaita yhteiskunnassa, kantoivat huolta lähimmäisistään ja tekivät nöyrästi osuutensa sillä aikaa kun muut reuhasivat ja rälläsivät tai nukkuivat päivät pitkät. Mutta USKO on eri asia kuin USKONTO. Kyllä voi olla teoreettisesti uskovainen. Se ei vielä merkitse mitään. Ei tarvitse kuulua kirkkoon. Suurin osa suomalaisista uskoo tutkimuksien mukaan johonkin korkeampaan voimaan. Jollei voi sietää näiden ihmisten panosta meidän kaikkien, itsensä ja perheittensä hyvinvoinnin eteen, täytyy kysessä olla suuri näköharha tai väärinkäsitys. Ainakin pitäisi tarkistaa kantaansa. Itse olen matkan varrella joutunut useinkin tarkistamaan kantaani milloin minkin asian suhteen. Uskoni laita on vähän niin ja näin. Rukoilen esim. ylen harvoin, liian harvoin, useinkin vain silloin kun olen hädässä. Kirkossa olen käynyt vain hautajaisissa viime vuosina. Raamattua en juurikaan lue. Kuten varmaan suurin osa meistä. Meillä olisi kuitenkin syytä olla kiitollisia niin monesta asiasta. Kuten siitä, että saamme vettä juotavaksi joka päivä. Ja että meillä on katto päämme päällä. Jopa työtä. Ja sanan- ja uskonnonvapaus. Meillä on myös oikeus olla uskomatta mihinkään. Ja meillä on oikeus kirjoitella tähän blogiin. Näistä kaikista asioita olen tänä hienona aamuna kiitollinen. Ja eri toten kaurapuurosta. Ja siitä, että Lassi herätti tänään minut näkemään tärkeitä asioita tässä maailmassa. En jaksa millään uskoa, että uskovaiset olisivat huonompia ihmisiä kuin uskottomat. Tai että uskomattomat uskottomat olisivat huonompia kuin uskovaiset. Suurimmat vastustajat aina kiihkeimmin uskovat. Minulle sanoi ystäväni kappalainen vuonna 1981: Sinä etsit kovasti jotakin kun niin kiivailet vastaan ateismissasi. Niinhän minä etsinkin, vähän kaikkea. Tänään olen kyllä tasapainoisempi. Johtuneeko hormoonivajeesta, vanhentumisesta, viisastumisesta. Tai siitä, että olen löytänyt jotakin. Arvostan kaikkia ihmisiä, koska kaikilla ihmisillä on ihmisarvonsa. Näkee sen melko pian, onko joku hyvä tai paha ihminen. Useimmat ovat hyviä. Näkee sen heti jos joku säteilee. Tai jos joku vaan kyräilee. Ihan tavallisia ihmisiä. Kiitollisena: Kosti
Kamunen, olen samaa mieltä. Ja niin moni muukin asia, harrastus jne. voi olla hyvä renki mutta huono isäntä. Esim. alkoholi, hölkkääminen, seksi, tuli, pelit jne. Blogikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä. Kosti
Uskontojen varjolla on tehty paljon kauheuksia, joita puolustellaan milloin minkin jumalan tahdolla/käskyllä. Vastapainona tuo Kostin mainitsema työ vähäosaisten puolesta, sitä minäkin arvostan. En ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Minua ei ole kastettu (kasteltu on), en ole käynyt rippikoulua, eikä minua ole vihitty kirkolliseen avioliittoon. Uskontoni on ihmisyys, ja lähetystyötä sen hyväksi voi tehdä maan päällä. Piste sillekin on kuolema. Kostin ajatuksista kääntäen: En voi uskoa, että uskottomat (uskonnottomat) ihmiset olisivat huonompia kuin uskovat.
Saara, minä kirjoitin myös: "Tai että uskomattomat uskottomat olisivat huonompia kuin uskovaiset". Eli kuten sinä. Ja todellakin tunnen täysiä ateisteja, jotka ovat hyviä ihmisiä. Jotka hoitavat asiansa, kantavat vastuuta, ovat auttavaisia jne. Kosti
Tässä Lassen lauseessa saattaa taustalla olla minunkin nuoruudessani vasemmistolaispiireissä kuulemani Marxin lause "Uskonto on ooppiumia kansalle". Ja saattaahan se eräille ollakin. Siis käsitys siitä, että uskonnon avulla pidettäisiin kansa kurissa. En kyllä enää ihan usko tähän. Kaikki etsivät valoa, onnea, parempaa. Ja kun tähän sitten lisää kaikkien hullujen hörhöjen alistamiset, miekkalähetykset ja pappien hyväksikäytöt jne. tulee helposti hyvin vastemielinen kuva uskovista. Mutta edelleenkin sanon, että minulle tällaiset teot ja ihmiset eivät ole kuva uskosta. Päinvastoin: ne ovat kuva ihmisistä jotka ovat sekaisin ja eksyneet. Tällaisia ihmisiä on myös ei-uskovissa. On heissäkin niitä jotka ovat raiskanneet, hyväksikäyttäneet, alistaneet, tappaneet jne. Usein näillä kaikilla on lapsuudesta syviä vammoja, traumoja, lukkoja ja haavoja. Hoitoa vailla. Kosti
Olen ajatellut esimerkiksi katolilaisten rippiä, joka vapauttaa (antaa anteeksi)sekä pedofiilipappien että mafiapäällikköjen hirmuteot. Olen ajatellut terroristeja, jotka törmäävät kaksoistorniin ja pääsevät paratiisiin 72 neitsyen huomaan. Olen ajatellut säälimättömiä huumevelkojia,murhaajia,raiskaajia,kiduttajia, pedfofiileja, jotka tulevat vankilassa uskoon ja saavat kaiken anteeksi.
Sekä Stalinin että Hitlerin korvaan kuiskuttelijat tunsivat ison kirjan tekstien opetuksia sydämien valloittajille: iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa. Polvet tutisevat, kaikki ovat kauhuissaan, minä, Herra, olen puhunut.
Vitsi piileekin siinä, ettemme me suomenkieliset ns. älyköt vielä tänäkään päivänä uskalla lukea tuota ison kirjan vanhaa osaa.
Ei yhtäkään maailman uskontoa olisi rakennettu, ellei sen rakentajalla/rakentajilla olisi ollut halua saada lievitystä kipuihinsa, tuskaansa, tietämättömyyteensä. Elleivät he olisi pyrkineet onneen. Sen tietyn uskon harrastajalta se on tuntunut parhaalta mahdolliselta. Ei välttämättä toisen uskon harrastajasta. Mutta kun tutustuu eri uskontoihin, huomaa niissä olevan paljoltikin samoja päämääriä. Puhumattakaan että on sitten joitakin uskontoja, jotka ovat ekumeenisia jo sinänsä. Esim. bahai-uskonto näyttää paperilla aivan hurjan hyvältä. Se on sitten eri asia miten ihmiset ovat todella käyttäytyneet. Sama ristiriita pätee myös taloudellisten järjstelemien kuten sosialismin ja kapitalismin toteutumiseen. Kyllä niissäkin näyttää paperilla olevan paljon hyvää, mutta käytännössä ne joutuvat kriisiin. Tämä ikuinen teorian ja käytännön ristiriita. Muistan nuoruudestani kommaritytön, joka valitti minulle että hänen marxilaisleninläinen poikaystävänsä jaaritteli hänelle sängyssä koko yön marxilaisleniniläisen maailmankatsomuksen periaatteita, muttei suudellut saatikka että olisi rakastellut. Tämmoista tällä kertaa. Kosti
Yksittäisen ihmisen motiivi jonkun korkeamman voiman etsimiseen on varmasti tuo Kostin määrittelemä, mutta valtauskonnot ovat vallanhimoisia. Ja moni pienempikin ryhmä tavoittelee suurempaa valtaa. Siitä alkaa ristiriita hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä. Toistan, että kunnioitan ihmisten henkilökohtaista vakaumusta, mutta en välttämättä minkään uskontokunnan valtaapitävien toimia ihmisten alistamisessa omien lakiensa alle. Siis olen samaa mieltä Lassin lausuman kanssa.
Ymmärrän, että joku kirjoittaa tuollaisen lauseen. Noin minäkin jossakin nuoruusvaiheessa koin. Ummistin ymmärrykseni tosiasioilta, että latinalaisessa Amerikassa ja kolmannessa maailmassa papit ja uskovaiset olivat ainoita, jotka kantoivat huolta vähäosaisten puolesta. Sitten tutustuin Suomessakin ihmisiin, jotka uskostaan voimaa saaneina olivat toimeliaita yhteiskunnassa, kantoivat huolta lähimmäisistään ja tekivät nöyrästi osuutensa sillä aikaa kun muut reuhasivat ja rälläsivät tai nukkuivat päivät pitkät. Mutta USKO on eri asia kuin USKONTO. Kyllä voi olla teoreettisesti uskovainen. Se ei vielä merkitse mitään. Ei tarvitse kuulua kirkkoon. Suurin osa suomalaisista uskoo tutkimuksien mukaan johonkin korkeampaan voimaan. Jollei voi sietää näiden ihmisten panosta meidän kaikkien, itsensä ja perheittensä hyvinvoinnin eteen, täytyy kysessä olla suuri näköharha tai väärinkäsitys. Ainakin pitäisi tarkistaa kantaansa. Itse olen matkan varrella joutunut useinkin tarkistamaan kantaani milloin minkin asian suhteen. Uskoni laita on vähän niin ja näin. Rukoilen esim. ylen harvoin, liian harvoin, useinkin vain silloin kun olen hädässä. Kirkossa olen käynyt vain hautajaisissa viime vuosina. Raamattua en juurikaan lue. Kuten varmaan suurin osa meistä. Meillä olisi kuitenkin syytä olla kiitollisia niin monesta asiasta. Kuten siitä, että saamme vettä juotavaksi joka päivä. Ja että meillä on katto päämme päällä. Jopa työtä. Ja sanan- ja uskonnonvapaus. Meillä on myös oikeus olla uskomatta mihinkään. Ja meillä on oikeus kirjoitella tähän blogiin. Näistä kaikista asioita olen tänä hienona aamuna kiitollinen. Ja eri toten kaurapuurosta. Ja siitä, että Lassi herätti tänään minut näkemään tärkeitä asioita tässä maailmassa.
VastaaPoistaEn jaksa millään uskoa, että uskovaiset olisivat huonompia ihmisiä kuin uskottomat. Tai että uskomattomat uskottomat olisivat huonompia kuin uskovaiset. Suurimmat vastustajat aina kiihkeimmin uskovat. Minulle sanoi ystäväni kappalainen vuonna 1981: Sinä etsit kovasti jotakin kun niin kiivailet vastaan ateismissasi. Niinhän minä etsinkin, vähän kaikkea. Tänään olen kyllä tasapainoisempi. Johtuneeko hormoonivajeesta, vanhentumisesta, viisastumisesta. Tai siitä, että olen löytänyt jotakin. Arvostan kaikkia ihmisiä, koska kaikilla ihmisillä on ihmisarvonsa. Näkee sen melko pian, onko joku hyvä tai paha ihminen. Useimmat ovat hyviä. Näkee sen heti jos joku säteilee. Tai jos joku vaan kyräilee. Ihan tavallisia ihmisiä.
Kiitollisena: Kosti
Uskonto on hyvä renki, mutta huono isäntä; huumetta, joka voi johtaa riippuvuuteen.
VastaaPoistaKamunen, olen samaa mieltä.
VastaaPoistaJa niin moni muukin asia, harrastus jne. voi olla hyvä renki mutta huono isäntä. Esim. alkoholi, hölkkääminen, seksi, tuli, pelit jne. Blogikin voi olla hyvä renki, mutta huono isäntä.
Kosti
Uskontojen varjolla on tehty paljon kauheuksia, joita puolustellaan milloin minkin jumalan tahdolla/käskyllä. Vastapainona tuo Kostin mainitsema työ vähäosaisten puolesta, sitä minäkin arvostan.
VastaaPoistaEn ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan. Minua ei ole kastettu (kasteltu on), en ole käynyt rippikoulua, eikä minua ole vihitty kirkolliseen avioliittoon. Uskontoni on ihmisyys, ja lähetystyötä sen hyväksi voi tehdä maan päällä. Piste sillekin on kuolema.
Kostin ajatuksista kääntäen: En voi uskoa, että uskottomat (uskonnottomat) ihmiset olisivat huonompia kuin uskovat.
Saara, minä kirjoitin myös: "Tai että uskomattomat uskottomat olisivat huonompia kuin uskovaiset". Eli kuten sinä. Ja todellakin tunnen täysiä ateisteja, jotka ovat hyviä ihmisiä. Jotka hoitavat asiansa, kantavat vastuuta, ovat auttavaisia jne.
VastaaPoistaKosti
Tässä Lassen lauseessa saattaa taustalla olla minunkin nuoruudessani vasemmistolaispiireissä kuulemani Marxin lause "Uskonto on ooppiumia kansalle". Ja saattaahan se eräille ollakin. Siis käsitys siitä, että uskonnon avulla pidettäisiin kansa kurissa. En kyllä enää ihan usko tähän. Kaikki etsivät valoa, onnea, parempaa. Ja kun tähän sitten lisää kaikkien hullujen hörhöjen alistamiset, miekkalähetykset ja pappien hyväksikäytöt jne. tulee helposti hyvin vastemielinen kuva uskovista. Mutta edelleenkin sanon, että minulle tällaiset teot ja ihmiset eivät ole kuva uskosta. Päinvastoin: ne ovat kuva ihmisistä jotka ovat sekaisin ja eksyneet. Tällaisia ihmisiä on myös ei-uskovissa. On heissäkin niitä jotka ovat raiskanneet, hyväksikäyttäneet, alistaneet, tappaneet jne.
VastaaPoistaUsein näillä kaikilla on lapsuudesta syviä vammoja, traumoja, lukkoja ja haavoja. Hoitoa vailla.
Kosti
Mikähän hoito olisi auttanut Josif Vissarionovitš Džugašviliin, alias Staliniin? Mies oli kuitenkin käynyt pappisseminaarin.
VastaaPoistaOlen ajatellut esimerkiksi katolilaisten rippiä, joka vapauttaa (antaa anteeksi)sekä pedofiilipappien että mafiapäällikköjen hirmuteot. Olen ajatellut terroristeja, jotka törmäävät kaksoistorniin ja pääsevät paratiisiin 72 neitsyen huomaan. Olen ajatellut säälimättömiä huumevelkojia,murhaajia,raiskaajia,kiduttajia, pedfofiileja, jotka tulevat vankilassa uskoon ja saavat kaiken anteeksi.
VastaaPoistaSekä Stalinin että Hitlerin korvaan kuiskuttelijat tunsivat ison kirjan tekstien opetuksia sydämien valloittajille: iske oikeaan, viillä vasempaan, minne vain käteni sinua ohjaa. Polvet tutisevat, kaikki ovat kauhuissaan, minä, Herra, olen puhunut.
VastaaPoistaVitsi piileekin siinä, ettemme me suomenkieliset ns. älyköt vielä tänäkään päivänä uskalla lukea tuota ison kirjan vanhaa osaa.
Jumala ompi linnamme - ja Linnamme.
VastaaPoistaEi yhtäkään maailman uskontoa olisi rakennettu, ellei sen rakentajalla/rakentajilla olisi ollut halua saada lievitystä kipuihinsa, tuskaansa, tietämättömyyteensä. Elleivät he olisi pyrkineet onneen. Sen tietyn uskon harrastajalta se on tuntunut parhaalta mahdolliselta. Ei välttämättä toisen uskon harrastajasta. Mutta kun tutustuu eri uskontoihin, huomaa niissä olevan paljoltikin samoja päämääriä. Puhumattakaan että on sitten joitakin uskontoja, jotka ovat ekumeenisia jo sinänsä. Esim. bahai-uskonto näyttää paperilla aivan hurjan hyvältä. Se on sitten eri asia miten ihmiset ovat todella käyttäytyneet. Sama ristiriita pätee myös taloudellisten järjstelemien kuten sosialismin ja kapitalismin toteutumiseen. Kyllä niissäkin näyttää paperilla olevan paljon hyvää, mutta käytännössä ne joutuvat kriisiin. Tämä ikuinen teorian ja käytännön ristiriita. Muistan nuoruudestani kommaritytön, joka valitti minulle että hänen marxilaisleninläinen poikaystävänsä jaaritteli hänelle sängyssä koko yön marxilaisleniniläisen maailmankatsomuksen periaatteita, muttei suudellut saatikka että olisi rakastellut.
VastaaPoistaTämmoista tällä kertaa.
Kosti
Yksittäisen ihmisen motiivi jonkun korkeamman voiman etsimiseen on varmasti tuo Kostin määrittelemä, mutta valtauskonnot ovat vallanhimoisia. Ja moni pienempikin ryhmä tavoittelee suurempaa valtaa. Siitä alkaa ristiriita hyvän ja pahan, oikean ja väärän välillä.
VastaaPoistaToistan, että kunnioitan ihmisten henkilökohtaista vakaumusta, mutta en välttämättä minkään uskontokunnan valtaapitävien toimia ihmisten alistamisessa omien lakiensa alle.
Siis olen samaa mieltä Lassin lausuman kanssa.