Eräs mies sanoi kerran, että naiset ovat kuin kissoja, arvaamattomia. Sillä hän viittasi siihen että naiset olisivat lukemattomia, salaperäisiä, salailevia, mysteerioita, pelottavia. Hänen mielestään mies on suoraviivaisempi, kuin koira. En ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Johtuu kai siitäkin, että olen aina pitänyt kissoista. Ja naisista. Lassin lause on liki enemmän lyriikkaa kuin aforistikkaa. Mutta väliäkö tällä: sanataidetta kaikki tyynni. Ja mielenkiintoista sanataidetta. Kissanaisella on lauseessa paljon valtaa ja mahtia, kun käkikellokaan ei uskalla kukkua. Vähän sukua veretseisauttavalle jutulle. Onko käkikellon käki uros? Ei uskalla urostella, mutta ei myöskään valvoa öitä. Ei pöyhistellä eikä machoilla. Naisten tehtävä on useinkin rajata, kasvattaa mies sisäsiistiksi perheenisäksi. Käki kellon sisään ja kotiin. Kissanainen hiipii, koska on kissa ja "pehmeä" nainen. Mutta pehmeyden alla on taipuisaa, kaiken voittavaa voimaa. Ja sen tuomaa valtaa. Olen pahoillani, jos kirjoitan stereotypioita. Olen jo siinä iässä, että olen nähnyt satojen stereotypioiden romahtavan ja kyseenalaistuvan. On kaikenlaisia suhteita: sadomasokistisia ja rooleja vaihtelevia. Monista naisista on tullut kulmikkaan miehekkäitä ja miehistä naisellisen pehmeitä ja taipuisia. En tiedä, onko se lajille hyväksi vai pahaksi. Ehkä kummaksikin. Olen aina pitänyt naisista, jotka ovat älykkäitä ja joissa on tarvittaessa munaa ja jotka osaavat pitää puolensa. En tiedä, ovatko he hiipineet huoneeseen mutta sähköä ja kipinää on syntynyt. Eläköön nainen! Ja Jumala loi naisen, vaikka olisikin kahlannut merestä. Kuku silti käkikello, kuku jo! Kosti
Ja naaraskäki on ihmisen näkökulmasta täysin moraaliton mamma, joka viis veisaa toisten tunteista. Sillä on munaa munia toisen pesään ja antaa siten tuomio pesän alkuperäisille lapsille! Hauskaan lauseeseen minulla ei ole sanomista Kostin analyysin jälkeen. Lyriikkaa minäkin näen ajatelmassa.
Eräs mies sanoi kerran, että naiset ovat kuin kissoja, arvaamattomia. Sillä hän viittasi siihen että naiset olisivat lukemattomia, salaperäisiä, salailevia, mysteerioita, pelottavia. Hänen mielestään mies on suoraviivaisempi, kuin koira. En ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Johtuu kai siitäkin, että olen aina pitänyt kissoista. Ja naisista.
VastaaPoistaLassin lause on liki enemmän lyriikkaa kuin aforistikkaa. Mutta väliäkö tällä: sanataidetta kaikki tyynni. Ja mielenkiintoista sanataidetta. Kissanaisella on lauseessa paljon valtaa ja mahtia, kun käkikellokaan ei uskalla kukkua. Vähän sukua veretseisauttavalle jutulle. Onko käkikellon käki uros? Ei uskalla urostella, mutta ei myöskään valvoa öitä. Ei pöyhistellä eikä machoilla. Naisten tehtävä on useinkin rajata, kasvattaa mies sisäsiistiksi perheenisäksi. Käki kellon sisään ja kotiin.
Kissanainen hiipii, koska on kissa ja "pehmeä" nainen. Mutta pehmeyden alla on taipuisaa, kaiken voittavaa voimaa. Ja sen tuomaa valtaa.
Olen pahoillani, jos kirjoitan stereotypioita. Olen jo siinä iässä, että olen nähnyt satojen stereotypioiden romahtavan ja kyseenalaistuvan. On kaikenlaisia suhteita: sadomasokistisia ja rooleja vaihtelevia. Monista naisista on tullut kulmikkaan miehekkäitä ja miehistä naisellisen pehmeitä ja taipuisia. En tiedä, onko se lajille hyväksi vai pahaksi. Ehkä kummaksikin. Olen aina pitänyt naisista, jotka ovat älykkäitä ja joissa on tarvittaessa munaa ja jotka osaavat pitää puolensa. En tiedä, ovatko he hiipineet huoneeseen mutta sähköä ja kipinää on syntynyt.
Eläköön nainen! Ja Jumala loi naisen, vaikka olisikin kahlannut merestä. Kuku silti käkikello, kuku jo!
Kosti
Lisäys (tyypillistä!):
VastaaPoistaLuin Wikipediasta, että vain uroskäki kukkuu. Naaras pulisee.
Kosti
Ja naaraskäki on ihmisen näkökulmasta täysin moraaliton mamma, joka viis veisaa toisten tunteista. Sillä on munaa munia toisen pesään ja antaa siten tuomio pesän alkuperäisille lapsille!
VastaaPoistaHauskaan lauseeseen minulla ei ole sanomista Kostin analyysin jälkeen. Lyriikkaa minäkin näen ajatelmassa.