sunnuntai 12. toukokuuta 2013

25.

Pilkunviilaaja ei kykene pakenemaan kieliopin vankilasta.

8 kommenttia:

  1. Ei kykene, ei.
    Minäkin olen suorittanut suomen kielen cum laude approbaturin yliopistosssa.
    Siksi äkkiseltään ehdotan, että korjaat sanan "pakeneman". Pitää olla: "pakenemaan".
    Noin yleensä olen oikeakielisyydestä sitä mieltä, että pitää opiskella ensiksi päällisin puolin säännöt voidakseen tarvittaessa jollakin tavalla tyylikkäästi rikkoa niitä.
    "Runoilijalla on oma kielioppi".
    Heti kyllä huomaa, jos runoilija falskaa. Jos kyvyt vuotavat.
    En kirjoita tässä sinusta, Lassi.
    Tämän mietelmän sanoma on laajempi. Tässä haetaan kai kuvausta pakkomielteisestä tarkkuudesta ja riippuvuudesta. Virhe voi olla tarkoituksellinen. Virhe voi tehdä hyvää kuin hillosilmä aamupuurossa.
    Mutta niiden suosiminen voi synnyttää lusmuilua.
    Kosti

    VastaaPoista
  2. Aforismi on hyvä.
    Vankilasta karkaava käyttää viilaa valmistaessaan pakovälineitä.
    Kieliopin vankila voi olla turvallinen, kodikaskin. Mutta se on kuitenkin vankila, pakkopaita.
    Viilaaja viilaa pakonomaisesti pilkkua, pilkkuja.
    Pyrkii täydellisyyteen.
    Perfektionistin maailma on suljettu.
    Kosti

    VastaaPoista
  3. Maailmani ei romahtaisi, vaikka Suomi ei voittaisikaan.
    Tai se romahtaisi vain kolmeksi sekunniksi.
    Sitten myöntäisin, että USA, Kanada, Sveitsi ja Venäjä olivat parempia tällä kertaa.
    Mutta vain tällä kertaa.
    Kosti

    VastaaPoista
  4. Pilkunviilaajan ote kirpoaa muun teologisen vallankäytön mukana nettikirjoittamisen myötä.

    VastaaPoista
  5. Pakeneman -sanavirhe tekee mietelmästä täydellisen kuin ryppy kasvoilla tekee kaunottaresta täydellisen.
    Kosti

    VastaaPoista
  6. Tähän minunkin on pakkoa sanoa. Olen kolme vuotta käynyt laululyriikan kurssia. Vaikeinta minulle siinä lajissa on ollut oppia kieliopin unohtaminen! Vasta kun pakotin itseni virheellisiin kielellisiin ilmaisuihin, alkoivat sanoitukseni olla sitä, mitä laululyriikassa vaaditaan! Toimittajan ammatti ja kirjoitusharrastus (proosan) on tehnyt minusta toivottaman pilkunviilaajaan. Kahleiden katkominen ottaa lujille!

    VastaaPoista
  7. Kiitos todistuksesta, Saara!
    Olen lukenut kaunista ja täydellistä proosaasi vuosikaudet ja pyydän ja rukoilen sinua vaalimaan proosassasi ihailtavia perinteisiä hyveitä.
    Niitä, jotka tekevät proosastasi mestarillista.
    Laululyriikassa voit heittää kieliopin roskakoriin.
    Hyvää äitienpäivää kaikille!
    Yst. terv. Kosti

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Kosti! Punastuin kehuistasi. Ei ole pelkoa, että proosassa pääsisin eroon kahleistani. Aforismeissa täytyy joskus pilkkusäännöistä tinkiä.

    VastaaPoista