maanantai 8. heinäkuuta 2013

82.

Ankkuri, pultattu kallioon, ettei meri sitä nielaisisi.

3 kommenttia:

  1. Tässä on monenlaista symboliikkaa! Ankkurin koolla ei ole merkitystä, joten pyyhkäisisin sanan "jättimäinen" pois. Ankkurin tehtävä on pitää laivaa paikallaan. Nyt kallio pitää ankkuria paikallaan. Ja kun joku on pultattuu, se on suurinpiirtein lähtemättömästi kiinni. Kaipaako ankkuri takaisin merelle? Vai haluaako se varmistaa, ettei joutuisi meren nielaisemaksi?

    Yleensä nämä ankkurit ovat muistomerkkejä niille, jotka meri on nielaissut. Heitä ei takaisin saa, mutta ankkurin kautta heidän muistonsa on pultattu tukevaan maaperään, peruskallioon. Muistoa ei enää meri vie.

    Ajatuksia pyörittelemällä löytyy kaikenlaista muutakin! Sellaisenaan myös lyyrinen ajatus. Voisi olla osa runoa.

    VastaaPoista
  2. Ostan ehdotuksesi ja poistan sanan "jättimäinen".

    "Kaipaako ankkuri takaisin merelle?" Miten kaunis lause! Kaipaako ankkuri takain töihin, syvyyksiin, kalojen luokse, paineen syleilyyn, meren syliin?

    Niin ovat, muistomerkkejä, mereen hukkuneiden tai meren löytämien. Tämä lause syntyi Malagassa juuri sellaisen muistomerkin äärellä.

    Jotenkin minua suretti se kallioon pultattu ankkuri. Se oli väärässä paikassa, häväisty, työtön, kömpelö jättiläinen.

    VastaaPoista
  3. Niin näköjää poistit! Tässähän ylpistyy, että osaa tehdä hyväksyttäviä ehdotuksia :)

    VastaaPoista