keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

77.

Osaisinpa kätellä kuolemaa. Suudella molemmille poskille. Lähteä arvokkaammin kuin tulin.

1 kommentti:

  1. Kaksi ensimmäistä lausetta kuulostaa hienolta elämänfilosofialta. Väistämättömän kuoleman hyväksyminen ajoissa vapauttaa sen pelosta. Kuolema voi silti tulla niin äkkiä ja yllättäen, ettei sitä ehdi kätellä eikä suudella. Lähtijän kannalta se on paras kuolema.

    Kolmatta lausetta en käsitä. Syntymisessäkö jotakin epäarvokasta? Onhan se maailmaan tulo rankka homma - toisille rankempi kuin toisille, mutta ei se syntymän arvokkuutta vähennä. Lapsi ei osaa kertoa, kuinka traumaattista se hänelle oli, mutta äiti ainakin unohtaa kaikki tuskansa lapsen nähtyään.

    Muistatko itse oman syntymäsi? Mikä siinä ei ollut arvokasta? Millä tavalla arvokkaammkin voisit lähteä? Vai tarkoittivatko lauseet jotakin ihan muuta kuin todellista kuolemaa ja syntymää?

    Anteeksi uteliaisuuteni.

    VastaaPoista