tiistai 23. huhtikuuta 2013

6.

Elämä on. Mutta onko kuolemaa?

12 kommenttia:

  1. Kuolema ei avaa yhtään uutta ovea.

    VastaaPoista
  2. "Kauan tähysin/ minne he menivät/ mikä
    näkymätön seutu./ Nyt olen kääntänyt katseen ikkunasta,/ he ovat tulleet sisään kaikki/ kauan sitten./ Minä unohdin/ miten suuressa talossa asun."
    (Mirkka Rekola, Syksy muuttaa linnut, 1961).
    Kuolemaa ei ole Mirkka Rekolan mukaan.
    Vainajat asuvat meissä.
    Kosti

    VastaaPoista
  3. Lisää väkeä - tervetuloa. Olen itsekin kirjoittanut paljon kuolemasta, liikaa, vähäisellä kokemuksella. Kamunen, eikö Doors saanut nimensä juuri näistä pohdinnoista?

    Miten iätöntä ja ajatonta on Mirkka Rekolan runous? Sinäkin, Kosti, löydät vastaukset hänen runoudestaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettiluovuudessa on parasta mahdollisuus ja oikeuskin kopioida ja lainata sekä varastaa härskisti muilta. En oikein jaksa innostua suorista sitaateista, vaikka niillä voikin osoittaa lukeneisuuttaan.

      Poista
    2. "Nettiluovuudessa on parasta mahdollisuus ja oikeuskin kopioida ja lainata sekä varastaa härskisti muilta."

      Kyllä - ja voi sen lukeneisuutensa noillakin osoittaa.

      Poista
    3. Meissä jokaisessa suomenkielisessä asuu pieni tartsa, joka valmentautuu suureen tehtävään heristelemämllä etusormea päin punaista käveleville.

      Poista
  4. Mirkka Rekola on yksi suosikeistani suomalaisista kirjailijoista. Mielestäni ihan varteenotettavia Nobel-ehdokkaita meillä ovat olleet F.E.Sillanpään lisäksi Eino Leino, Mika Waltari, Paavo Haavikko, Bo Carpelan, Mirkka Rekola ja Leena Krohn.
    Rekola on kestävä, iätön ja ajaton.
    Sano muutamia omia suosikkejasi, Lassi. Uskon, että ainakin Haavikko.
    Kosti

    VastaaPoista
  5. Unohdin Väinö Linnan.
    Kosti

    VastaaPoista
  6. Haavikko,Haanpää,Mukka,Carpelan,Saarikoski,Paasilinna E.,Liksom,Manner, Meri,Diktonius...

    VastaaPoista
  7. Unohdin Haanpään - monipuolisin ja taitavin suomen kielen käyttäjä.
    Suomenruotsalaisista modernisteista Diktonius ja Södergran.
    Saarikoski hätyyttelee.
    On muitakin.
    Kosti

    VastaaPoista
  8. Toki. Monia. Vaikka Juha Seppälä. Tärkein on Haavikko, ehtymätön kaivo, virkistyksen, ilon ja hämmästelyn lähde. Nuorempana luin paljon ulkolaista, sekä suomennoksia että alkukielellä, nykyisin harvemmin. Suomen kieli on on minulle rakas, rakkain, koti, kotimaa.

    VastaaPoista
  9. En oikein jaksa enää "parhaita" ja "suosikkeja", mutta innostuin silti kertomaan, mitä luen.

    Ei minusta ole tienviitaksi. Kukin makunsa mukaan.

    VastaaPoista