327.

Kun karhu murisee, Suomi tekeytyy kuolleeksi.

326.

Kerran jokainen meistä lähtee yksinpurjehdukselle, jolta ei palata.

325.

Mies ei voi varastaa naista mieheltä saamatta hänen kohtaloaan.

324.

Jumalaa syytetään ihmisten teoista.

323.

Kyyn eleet sumentavat silmämme.

322.

Toisinajattelija valmistaa aamiaisekseen ajatusrikoksen.

321.

Kuiva seksikohtaus, ei edes silmä kostu.

320.

Mikä lähtee vinoon, ei matkalla suoristu.

319.

Minulta ei puutu mitään ja siksi kaikki.

318.

Meitä on 7 miljardia. Miksi juuri minä olisin erityinen?

317.

Hänen silmänsä ovat kaukana toisistaan, kuitenkin näköetäisyydellä.

316.

Avaa silmäsi, jos pyrit valoon.

315.

Kerta kiekaisusta kauhea kotkotus.

314.

Seisot oviaukossa. Kun poistut, minulle jää pelkät kehykset.

313.

Lukija on aurinko, jota kohti kirjoittaja kurkottaa.

312.

Vihdoinkin suomalainen mies saa itkeä. Kukaan ei puhalla itkupilliin.

311.

Vartioit minua sfinksin lailla. Olen elävältä haudattu.

310.

Lehdet tippuvat yksi kerrallaan. Mediasyksy.

309.

Etsiä lohtua kuin kohtua, kadotettua maailmaa.

308.

Vetäytyä kaikesta? Mahdotonta, seinä tuli jo vastaan.

307.

Ajatusten sotajoukoilla ei ole johtajaa.

306.

Kirjoita puuhevonen ja piilota sen sisään yllätys.

305.

Kun sinä keinutat maailmaani, en näe taivaalla pilviä.

304.

Puhuvat mielellään hävikistä, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kohtuuttomiin voittoihin.

303.

Ihminen on sieluton kone.

302.

Ostaa halvalla, myydä kalliilla. Sitä kutsutaan kaupankäynniksi, varastamista.

301.

Sillat hävitään jäämällä niitten alle.

300.

Musta on nauhani väri. Olen surun kapteeni elämän pelissä.

299.

Olemme tuomittuja jatkuvaan ajatteluun kuin hait liikkeeseen.

298.

Tahdon ilmaista, he tahtovat ilmaista, viis maksusta.

297.

Rakennamme itse omat hirviömme, unohdamme ja alamme pelätä.

296.

Palaa kotiin läpi seireenien laulun. Rakkaus.

295.

Etiäinen: eilen etsin Mirkka Rekolan koottuja runoja, tänään tiedän miksi.

294.

Jokainen suunta on oikea.

293.

Fiktion onnelliset loput pitävät maan kurjat rauhallisena.

292.

Ensin naiset julistettiin ihmisiksi, nyt homot. Mihin tämä maailma on menossa?

291.

Ennen vanhaan hokeminen oli hulluuden merkki, nyt se on kuin tarttuva tauti.

290.

Jos improvisointia opetetaan, onko se enää improvisointia?

289.

Rakkaus sokea, viha kuuro. Aistivammaiset.

288.

Joskus olen samaa mieltä kansan kanssa. Onneksi se menee nopeasti ohi.

287.

Tyhmyydestä yritetään tehdä salonkikelpoista.

286.

Kun sota vanhenee, sotilaat nuorenevat.

285.

Kai tämä kohta ymmärretään: kirjasto, kirjakauppa ja kustantamo eivät ole rakennuksia.

284.

Ilmastomuutos. Pitkät jäähyväiset.

283.

Kirjailijan kaksoisrooli: tahtoo olla Kivi ja Ahlqvist.

282.

Puhu hiljaa vihasta, ettei rakkaus kuule.

281.

Arvosanojen kautta todistettu oppiminen ei todista osaamista.

280.

Maailmani: siirryn karsinasta toiseen.

279.

Jos poliisi ratkaisee nopeasti ja tehokkaasti rikoksia, se sahaa omaa oksaansa.

278.

Kunniaton kukko laulaa yötä päivää, jos hinnasta sovitaan.

277.

Nousukkaan tunnistaa tyyliin sopimattomasta autosta.

276.

Riippumaton ei tarvitse yhtäkään tukipistettä.

275.

Suurimmat rikolliset lisääntyvät massojen suosiollisessa hiljaisuudessa.

274.

Robotit tulevat! Oletko valmis?

273.

Esitän radikaalin ajatuksen: perustetetaan menneisyysvaliokunta.

272.

Kun ylistetään kehitysvammaisten punkbändin keikkaa, mitä silloin ylistetään?

271.

Ei minun takapihalleni, jos se laskee kiinteistöni jälleeenmyyntiarvoa.

270.

Suurkaupunkisuuruudenhulluus.

269.

Parempi nälkäpalkka kuin nälkäkuolema.

268.

Jos armeija marssii vatsallaan, millä se ryömii?

267.

Talja on metsästäjän punainen matto.

266.

Sankarini ovat kuolleet, eläköön heidän tekonsa.

265.

Valitse pohjoismainen vaihtoehto, valitse joutsenmerkkikerjäläinen.

264.

Meidät pisteytetään jo syntyessämme.

263.

Ei minusta ole tienviitaksi. Kukin makunsa mukaan.

262.

Jos puramme hulluuden muuria tiili tiileltä, aika loppuu kesken.

261.

Pyramideilla sataa lunta. Se ei ole mannaa raamatuntutkijoille.

260.

Kirjoita, kirjoita, kirkkaamman kruunun saat.

259.

Mitäs asunnottomista, rakennetaan parkkitalo kumipyörille.

258.

Lauhkeasti vaeltavat Länsiväylän lampaat aamulla itään, illalla länteen.

257.

Paha voittaa aina, jos ei hyvä tee mitään.

256.

Pienen pieni lause, urhea kilpeni keihäiden, nuolien ja miekkojen maailmassa.

255.

Ateistin elämä on uskomaton matka.

254.

Kun mielenosoitus on ohi, anarkisti palaa taksilla kotiin ja vaihtaa haarniskan verkkareihin.

253.

Köyhän kannattaa muistaa: Jumalakin on herra.

252.

Musta joulu. Joulupukki on maailman neekeri.

251.

Sitten kun olemme jakaneet eettiset joululahjat, syömme sian ja kalkkunan.

250.

Toi kukkia vasta haudalle.

249.

Puhe katoaa, kirjoitus elää ikuisesti.

248.

Maailma ei ole mahdollisuus muiden joukossa.

247.

Ajan ilman kypärää. Korostan tyhmyyttäni.

246.

Talvi, ajatukset kinostuvat.

245.

Manipuloinnin huippu: suomalainen älymystö valitsee vähin äänin suomalaisen älymystön.

244.

Vapaa on riistaa.

243.

Jos tahdot lapsesi omaksuvan ideologiasi, hylkää se ajoissa.

242.

Jollet rakasta minua, en minäkään rakasta.

241.

Ihminen ei ole päässyt puusta pitkälle.

240.

Kitara on kynää tehokkaampi ase taistelussa paremman maailman puolesta.

239.

Lukijoiden valinnassa demokratia, kriitikon diktatuuri.

238.

Hyvä muisti, siunattu unohdus.

237.

Vihaan kirjoja, joita en ole edes lukenut.

236.

Taas yksi niistä unohtumattomista lauseista, joita kukaan ei muista.

235.

Kyllä Siperia lopettaa.

234.

Suomalaisen poliittisen satiirin tunnusmerkki: yleisö nauraa aina väärään aikaan.

233.

Kirjoittaisin, mutta kun ajatukseni ovat sinun luonasi.

232.

Seison puiden joukossa. Heilutan vihreää lippua.

231.

Miksi kesä säikähti pois?

230.

Kuljin läpi sananjalkametsän. Sanoja tarttui saappaisiini. Irrotin ne varovasti ja kirjoitin paperille.

229.

Eniten toistan itseäni.

228.

Voi tätä pientä lausetta. Sen mennessään vie tuulonen.